Päivän Turun Sanomissa pelätään, että aika ajaa "Tunnin junan"ohi. Omituisesti toimittaja käyttää radan hintalappuna kahta miljardia.
Samaan aikaan Väylä on julkaissut uusimman arvionsa kustannuksista. Hintalappu on jo 3,49 miljardia. Tuohon kun lisää maltillisen 20 % kustannusten nousun, niin ollaan jo yli 4 miljardissa.
Vanha Elsa-rata haudattiin liian kalliina. Sinne samaan kuoppaan vaan tämäkin ratahanke!
Tunnin junaa ajavat tahot ovat päättäneet ostaa lobbausta junalle Miltton Oy:ltä. Asiasta on sovittu jo syksyllä 2017 ja tänä syksynä lobbaussopimusta jatketaan. Tähän mennessä kuluja on ollut 35 000 euroa - laskun maksajaa ei tämän päivän SSS osannut kertoa.
Uutisessa todetaan, että Tunnin juna -kumppaneita ovat Turku, Salo, Espoo, Lohja, Vihti, Kirkkonummi, Varsinais-Suomen liitto ja Uudenmaan liitto.
Uuden, 11 kuukauden mittaisen tilauksen lasku on lehden mukaan 56 000 euroa. Lasku jakautuu seuraavasti:
Turku 26 000 euroa
Salo 11 700 euroa
Lohja 11 700 euroa
Espoo 15 600 euroa
yhteensä 65 000 euroa.
Joko lehdessä ei ole osattu yhteenlaskua tai sitten luvuissa on virhe.
Salo on lähtenyt mukaan kaupunginjohtaja Innan viranomaispäätöksellä.
Parikin asiaa hämmästyttää. Jos junarata on niin tärkeä/välttämätön/oleellinen kuin meille on hehkutettu, niin miksi sitä ylensäkään pitää lobata? Kyllä kottikärrytkin keksittiin, kun tavaraa piti saada siirrettyä paikasta toiseen.
Miksi Vihti, Kirkkonummi ja molemmat maakuntaliitot ovat välttyneet lobbausmaksulta?
"Päivä päivältä parempi" Salo on päivä päivältä salamyhkäismpi päätöksenteossa.
Palaan vielä Salon kaupunginvaltuuston budjettikokouksen uutisointiin Salon Seudun Sanomissa.
Juuri kokoomukseen loikannut Pertti Vallittu ihmettelee "miksi pari vuotta sitten kärkihankkeeksi nimetty rata ollaan nyt valmiit lyömään alas".
Ohhoh. Miksi Vallittu vielä keväällä oli kristillisdemokraattien ehdokkaana eduskuntavaaleissa?
Tapasin hänet vaalien alla Suomusjärven Salen edessä kylmässä yksikseen värjöttelemässä. Suuria äänestäjäjoukkoja hän ei ollut kylältämme saanut kerättyä ympärilleen. Minulla ei ollut kiire, ja puhutin ehdokasta Tunnin junasta, joka olisi Vallitun mielestä hieno hanke.
Hän ei tosin tiennyt, että Suomusjärvellä rata on vedetty umpimetsään, kauas siitä kylältä, jossa seisoskelimme. "Ei kai sinne tästä niin pitkä matka olisi", hän kysyi minulta eikä ollut uskoa, kun kerroin että suunnitellun aseman läheisyydessä on jopa yksi asuttu talous.
Vallittu oli toki lukenut Varsinais-Suomen liiton junalobbaussivut huolellisesti. Hän toisti mantran lailla kuinka muodostuu 1,5 miljoonan ihmisen työssäkäyntialue. Kun se paras ympäristöteko olisi saada työpaikat ja ihmiset sijoittumaan mahdollisimman lähelle toisiaan. Ettei kenenkään pitäisi matkustaa tuntia päästäkseen töihin!
Kaupunginvaltuusto kokousti eilen, ja äänin 34-15 "Tunnin juna" sai 5 miljoonaa.
Paikallislehtemme uutisoi kerrassaan hyvin valtuutettujen lausumia.
Jaana Haapasalo (oma ryhmä) esitti, että määräraha poistetaan kokonaan. Oikorata herättää vastustusta ja asukkaita on kuunneltava. Juuri näin. Pisteet Haapasalolle.
Simo Vesa (sdp) kannatti Haapasaloa. Upeaa, ettei demarien ryhmäkuri ole aukoton. Kiitos Simo.
Jerina Wallius (kokoomus) kannatti Haapasaloa js muistutti radan rakentamisen vain lisäävän Salon ilmastovelkaa. Jerina on aivan asian ytimessä. Tunneleista louhittava 20 miljoonaa kuutiota maamassoja ei millään sähkömoottoriajoneuvoilla liiku paikasta toiseen.
Asko Määttänen (keskusta) kannatti Haapasaloa, ja käytti illan parhaan puheenvuoron. "Tähän ei kannata laittaa pennin latia". Kiitos Asko.
Mira Aaltonen (vihreät) haluaa tuupata salolaisten rahoja 5 miljoonaa junaradan suunnitteluun. Salkkarin mukaan hän nimitti "Tunnin junaa" Suomen suurimmaksi ilmastoteoksi. Päivän aikana löysin Aaltosen viestin myös Salon asioita käsittelevältä Facebook-sivustolta - siellä hän korjasi, ettei kyse ole suurimmasta ilmastoteosta, mutta nopeimmasta kyllä. Ja kehotti kaikkia käymään lukemassa "Tunnin junan" omia propaganda-sivuja.
Ja nyt varoitus: Älkää hyvät ihmiset sinne eksykö - jos kärsitte verenpaineesta, arvonne pomppaavat kriittisille rajoille. Harvoin, jos koskaan, törmää yhtä perustelemattomiin väitteisiin.
Mutta juuri noihin sivuihin ilmeisesti Aaltonen pohjaa oman väitteensä. Lähetin tänään Aaltoselle sähköpostilla kysymyksen, mikä mahtaa olla radan rakentamisen aikaansaama päästö ja kuinka monta junamatkaa pitää tehdä, että rakentamisen aikaiset päästöt saadaan kuoletettua. Vastausta odotellessa.
Kaikissa radan käänteissä on hehkutettu kaupunkilaisten osallistamista. Minkä kannan ottaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Saija Karnisto-Toivonen (sdp)?
HÄN TOIVOO, ETTÄ PÄÄTTÄJÄT LOPETTAVAT PUHEET SIITÄ, MITÄ MIELTÄ SALOLAISET HANKKEESTA OVAT. Varsinaista demokratian juhlaa!
En enää tiedä, olenko masentuneempi ratalinjauksesta vai päättäjien törkeästä kaupunkilaisten ylikävelystä.
Olen koettanut saada nähtäväkseni omilta tiloiltani tehtyä KIVA-selvitystä.
Ei ole helppo juttu.
Väylän sivuilla olevassa kalvossa todetaan näin:
Kiinteistövaikutusselvityksen KIVA tulokset otettu huomioon ratkaisuissa.
Kun kysyn asiaa suunnitteluyhtiö Pöyryltä, he vastaavat näin:
KIVA-selvitys on Maanmittauslaitoksen tekemä. Olemme ottaneet huomioon selvityksen perusteella todetut tieyhteystarpeet heidän suositustensa mukaisesti. Maanmittauslaitoksella on ollut tiedot laatimstamme tiesuunnitelmista, joiden pohjalta he ovat tehneet meille ehdotuksia tarvittavien yhteyksien varmistamiseksi. Kiinteistökohtaisesti emme ole asioita käsitelleet.
Kun kysyn Pöyryltä KIVA-selvityksen julkisuudesta, he pyytävät minua kääntymään Maanmittauslaitoksen puoleen.
Maanmittauslaitos puolestaan vastaa, että työ on vielä kesken ja pyytää palaamaan asiaan joulukuussa,
Tehty vai ei?
Kesken vai ei?
Miksi tieyhteyksiä ei hoidetakaan kiinteistökohtaisesti?
Osallistuin Suomusjärven koululla 28.3.2019 pidettyyn työpajatilaisuuteen. Siellä kerrottiin, että alueen vaikutuspiirissä oleville kiinteistöille tehdään KIVA-arviointi. Pidemmin sanottuna "kiinteistövaikutusselvitys".
Tyhmä kun olen, kuvittelin, että joku ottaisi minuun yhteyttä. Tilan alueella tiejärjestelyt muuttuvat ja olin jo kertaalleen ehtinyt kysyä Väylältä karttapalautteella, miten kotitarvehiekkakuopalleni kulku aiotaan järjestää.
Väylä on nyt toimittanut uutta materiaalia nettiin. Kalvolla 34 kerrotaan näin: Kiinteistövaikutusselvityksen KIVA tulokset otettu huomioon ratkaisuissa
Eli KIVAT on tehty, mutta minua kuulematta.
Väylä vastasi kysymykseeni omasta KIVAstani, että juu, tehty on, ja minulle ollaan siirtämässä naapurin hehtaarin mökkitontista radan eteläpuolelle jäävä osa tilusvaihtona. Ei muuta. Ei mitään kommenttia tieoikeuksista erilliselle hiekkakuopalle tai toisessa kylässä sijaitsevalle metsäpalstalle, jonne kulku katkeaa, kun metsäautotie suljetaan.
Vanhassa elämässäni olin tilanteessa, jossa jouduin usein pyytämään kulkua naapurin tilan kautta. Milloin vietiin pellon yli taimia tai käytettiin tietä muokkauskoneen kuljetukseen. Tarve oli kertaluonteinen eikä jättänyt maastoon yleensä mitään jälkeä. Asiasta soitettiin maanomistajalle ja kysyttiin lupa.
Nyt ollaan rakentamassa rata, joka katkaisee vanhat kulkuyhteyteni. Kukaan ei vaivaudu ottamaan minuun yhteyttä. Onko ihan oikein, että minua ja tilaani koskeva KIVA tehdään toimistotyönä ja ilmeisen puutteellisena?
Löysin itseni lukemassa sanomalehti Karjalaisen nettisivuja. Sielläkin oli juttua Tunnin junasta.
Oman paikkakunnan lehti on ehtinyt kertoa, että Salo varaa 5 miljoonaa hankeyhtiöön. Nyt Inna arpoo yhden, kahden ja kolmen miljoonan välillä?!
Sekä Arve että Inna painottavat, että hankkeen on nytkähdettävä liikkeelle myös sen takia, että siihen ehdittäisiin hakemaan rahoitusta EU:lta. Sekä Turku että Salo ovat varanneet rahaa Turun tunnin junan suunnitteluun.
– Olemme varautuneet muutamalla miljoonalla eurolla, muistaakseni viidellä miljoonalla euroa tällä hetkellä, hän sanoo.
Salon kaupunginjohtaja Inna sanoo, että Salo tulee mukaan samassa suhteessa kuin muutkin kaupungit.
– En halua lukita, onko se yksi, kaksi vai kolme miljoonaa euroa, hän sanoo.
Mielipidepalstalla julkaistiin tänään kaksikin kirjoitusta, joiden pääsanomana oli järkevämmän ratalinjauksen teko.
Arvostamani kaupunginvaltuuston varajäsen Ismo Saari toteaa laittamattomasti: "Oikeuslaitos on tutkinut maakuntakaavaprosessin, sen oikeudellisuuden, mutta ei järkevyyttä."
Toinen kirjoittaja on maisema-arkkitehti Merja Murtonen. Hänen näkemykseensä kannattaisi Salon (Turussa asuvan) kaupunginjohtajan perehtyä: Murtonen on tehnyt Aalto-yliopistoon diplomityön, jonka pohjalta kirjoittanut kirjan Kaavoituksen laillisuus ja laatu.
Kuntien kaavoitusta ohjaa Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien. Kuntakaavoituksessa MRL toteutuu kuitenkin vain noin 50-prosenttisesti. Mitenkähän on asian laita Salossa?
Kirjoituksissani on ollut pitkä tauko. Meillä on kotona sairastettu.
Torstaina 12.9 Salkkari julkaisi etusivullaan koko sivun ilmoituksen, jossa Salon liike-elämä sekä muutama poliittinen henkilö korostivat junahankkeen olevan väylä tulevaisuuteen.
Väylä tulevaisuuteen? Ymmärtääkseni tulevaisuus meillä on aina edessämme, tulee juna tai jättää tulematta. Otsikko taisi kuvata melko hyvin sitä löysää liturgiaa,jota koko sivun täydeltä meille hallintoalamaisille taas kerran tuupattiin.
Tekstiä tärkeämpää olivat allekirjoittajat. Mukana joukossa olivat mm. Osuuskauppa, Osuuspankki ja Lounea. Osuusliikkeet ovat jäsentensä omistamat. Minullakin on vihreä bonus-kortti ja tili Osuuspankissa. Lounesta päästiin eroon, kun kävivät keräämässä puhelinjohtonsa pois.
Osuuskaupan toimitusjohtaja pääsee perustelemaan allekirjoitustaan seuraavana päivänä julkaistussa laajassa Salkkarin jutussa. "Näemme että tämän tyyppiset hankkeet tuovat paljon hyvää alueelle".
Näemme? Onko asiaa käsitelty hallintoneuvostossa? Entä hankkeen haitat?
Erityisesti Osuuskaupalle ja Osuuspankille on erittäin rohkea kannanotto liputtaa junahankkeen puolesta, kun kummankin omistavat ns. asiakkaat ja asiakaskunnasta ehkä jopa 70 % vastustaa hanketta. K-kauppias voi toki olla itse ihan mitä mieltä tahansa, hän sentään omistaa kauppansa itse.
Meidän kahden hengen taloudessa ryhdyttiin oitis hankkiutumaan eroon bonus-korteista ja väärässä pankissa olevista tileistä. Valitettavasti homma keskeytyi vanhemman osapuolen sydämen tilttaamiseen, joka onneksi ambulanssikyydin myötä ja 17 Tyksin sairaalavuorokauden aikana saatiin oikaistua.
Osastolääkäri antoi kotiutumisohjeeksi, ettei saisi järkyttyä. Meille "väylä tulevaisuuteen" oli vähällä olla "väylä kirkkomaalle". Noh, tulevaisuus se toki on sielläkin.
Eilen on Salon kaupunginvaltuustolla ollut iltakoulu "Tunnin junasta" - siis siitä viiden vartin ihmeestä, joka pelastaa Salon.
51 valtuutetusta kyselyyn on vastannut 40. Heistä 2 on kannastaan epävarmaa, 9 vastustaa ja kannattajia on ilmoittautunut 29.
Kuinka todennäköistä on, että kannattaja on jättänyt vastaamatta? Eipä ole. On poliittisesti korrektia ja ryhmäkurin mukaista ilmoittaa olevansa mukana "tulevaisuutta kehittämässä ja luomassa Salolle kasvun mahdollisuuksia."
Yle uutisoi, että 20 % vastustaa kaupungin omaa kärkihanketta. Itse tulkitsen tuloksen niin, että hanketta puoltaa 29, vastustaa 20 ja kannastaan on epävarmoja 2.
Tekniikka & Talous -lehti (6.9.2019) pohtii kirjoituksessan Tunnin junia.
Otsikko on raflaava: Tunnin juna voi olla paikkakunnan pelastaja tai tuhoaja.
Ja juttu jatkuu "Osaa Etelä-Suomen isoista kaupungeista uhkaa rujo kohtalo, mikäli tunnin junat suihkivat niiden ohi pysähtymättä. Hämeenlinna, Salo, Lahti, Riihimäki ja Karjaa ovat esimerkkejä paikkakunnista, joiden suhteellinen asema saattaa heiketä merkittävästi, kun 300 kilometriä tunnissa kulkevat junat pyyhkisevät ohi."
Kaupunginjohtajamme Inna on vakuuttunut, että junat pysähtyvät "muutamia express-vuoroja lukuun ottamatta" jatkossakin Salossa. Hänen uskonsa on vahva.
Junaradan taakse - edelleen - linnoittautui myös kolmikko Huittinen, Karnisto-Toivanen ja Suonio-Peltosalo Salkkarissa julkaistussa "mielipiteessään", jossa koetettiin laittaa ruotuun valtuuston jäseniä, jotka olivat rohjenneet ottaa kielteistä kantaa ratahankkeeseen.
Mitään konkretiaa ei ole kenelläkään radan kannattajalla esittää. Yhtään vastausta kysymykseeni siitä, miten radan varsi kehittyy, kun asemia Salon ja Lohjan välille ei rakenneta, en ole saanut.
Kuinka kauas pelkkä usko kantaa? Miksi Salon kaupungin kärkihanke palvelee enemmän turkulaisia kuin salolaisia?
Heinäkuun lopulla metsästä kuului kova jyske, mutta lomamatkani takia en päässyt katsomaan, mikä siellä möyri.
Nyt kun kolme viikkoa on kulunut tapahtuneesta, jyskeen jäljet ovat näkyvissä metsässä. Naapurin kuusikossa kulkee suoraviivainen väylä, joka johtaa pellon laitaan vietyyn mittauspisteeseen. Telakone meni paikalle nimenomaan umpimetsän kautta, vaikka kohteelle kulkee karttaan merkitty tie!
Tuhoa katsomaan mennyt maanomistaja sai kuulla, että KOORDINAATIT OLIVAT NÄYTTÄNEET REITIN. Jostakin kumman syystä kone sitten kyllä poistui maastossa olevaa tietä pitkin - ehkäpä koneelle ohjelmoitiin uudet koordinaatit.
Väylältä on kaadettu moottorisahalla pari puuta, sitten lienee bensa loppunut, koska loput koneen tielle osuneet rungot on vain tuupattu nurin. Maanomistajan ihmettelyyn puiden kaadosta oli vastattu, että nehän olivat vain pieniä puita. Johon metsänomistaja osuvasti totesi, että suurikin puu on alkuvaiheessa pieni.
Tukkipuiden juurissa on kuorivauriot, ja laho lähtee liikkeelle. Kuka korvaa? Tuskin kukaan.
Ja kaikelta tältä olisi vältytty, kun olisi soitettu maanomistajalle ja kerrottu, että täältä tullaan tekemään vähän lisää porauksia. Hän olisi varmasti kertonut, että mittauspisteelle kulkee tie, ei tarvitse mennä toisten metsiä tärväämään.
Maanomistaja on ratahakkeessa joku välttämätön paha, jota ei tarvitse millään lailla ottaa huomioon. Minne ovat unohtuneet kauniit puheet haittojen minimoinnista ja tiiviistä yhteistyöstä?
Timo Lähteenmäki on tehnyt 5 minuutin mittaisen videon Tunnin junasta ja Lukkarinmäestä.
"Väärillä raiteilla" on videon nimi.
Pihoilla hypitään trampoliinilla, heitetään palloa koiralle ja keppihevostellaan. Puutarhassa luetaan lehteä, ja tietysti kun Suomessa ollaan, yksi tyyppi juo kahvia. Herttainen valkohiuksinen rouva katselee ikkunasta - ja saman tien viiltävä junan meteli rikkoo idyllin.
Jään miettimään, kumpi on lopulta pahempi: se että talo jää junan alle ja on pakko muuttaa vai se, että talo jää juuri radan reunalle ja siinä helvetissä on asuttava loppuikänsä.
Videon ihmiset ovat vähän niin kuin Sinä ja minä. Tavallisia tyyppejä. Pihakeinu on yksinkertaista mallia ja agilityrata on kekseliäästi rakennettu aurausviitoista (?). Keinutuolissa istuva mies lukee Apu-lehteä, ei Financial Timesia. En tunne videolla esiintyvstä henkilöistä yhtäkään, mutta arvelen että heidän ammattinsa ovat (tai ovat olleet) esimerkiksi autonkuljettaja, toimistosihteeri, myyjä tai vaikkapa lukkoseppä.
"Vastapuolella" eli Tunnin junan puolesta on myös kerätty ihmisiä, jotka kertovat mielipiteensä junahankkeesta. Heistä on kasvokuva ja ammatti näkyvissä. Mukana ovat mm. kaupunginjohtaja, teollisuusneuvos, europarlamentaarikko, director the Finnish institute in London sekä avaruustähtitieteen emeritusprofessori.
Miksi ei yksikään laitosapulainen tai vaihetyöntekijä ole päässyt Tunnin junan virallisille sivuille kehumaan radan tarpeellisuutta?
Päivän Turun sanomissa on liki sivun juttu junaradasta. Radan myötä Salon Lukkarinmäen asuinalueelta hävitettäisiin kymmenkunta taloa ja loput saisivat jäädä kuuntelemaan ohikiitävän veturin ujellusta.
Varsinais-Suomen liiton suunnittelujohtaja Heikki Saarennon mukaan Lukkarinmäki voitaisiin väistää vain avaamalla maakuntakaava. Jotenkin kuvittelee, että jos ihminen on kaavan saanut aikaan, ihminen voi kaavan myös muuttaa. Varsinkin kun Varsinais-Suomen liiton omilla maakuntakaavasivuilla lukee näin:
Yleispiirteinen alueiden käytön suunnittelu on jatkuva prosessi. Voimassa olevien kaavojen tarkistustarpeita aiheuttavat sekä yhteiskunnallinen kehitys että muuttuva lainsäädäntö. Kokonaismaakuntakaavaa täydennetään, tarkistetaan ja ajantasaistetaan tarvittaessa teema- ja/tai aluekohtaisilla vaihemaakuntakaavoilla.
Jos siellä liitossa yhtään seurattaisiin, miten maailma on 1970-luvulta muuttunut, linjaukselle haettaisiin uusi paikka. Mutta ei. Saarento kauhistelee, että muutos viivästyttäisi rataa 10 - 15 vuotta. Voiko virkamies lausua ihan mitä huvittaa? Mikä voi olla tuo aikamenekin peruste? Entä jos parin vuoden kuluttua keksitään joku aivan uusi kulkutapa, ja sille pitäisi kaavassa varata tilaa, niin Varsinais-Suomessako odoteltaisiin 10- 15 vuotta, että saadaan kaava voimaan?
Lännen Media uutisoi "Tunnin junan" haittoja maanomistajille hyvitettävän maanvaihdoilla. Asiaa vielä selvitetään,ja selvitettävää todella piisaa: asia koskee noin tuhatta maanomistajaa, 90 kilometrin matkalla.
Seinäjoen tiehankkeessa maanvaihdot ovat kuulemma onnistuneet, mutta asiaa ei avata kummemmin.
Maanvaihdossa saisin siis vaihtomaata jostakin valtion omistamasta metsästä. 12 hehtaarin irtopala jostakin muualta Salon talousalueelta ei korvaa oman maan menetystä. Ei mitenkään. Toisen vaihtoehdon mukaan maanomistajat voisivat vaihtaa maita keskenään. Tätä ehdotettaneen silloin, kun korvaavien kulkureittien teko tulisi huomattavan kalliiksi. Varsinais-suomalaisen luonteen tuntien en usko naapurusten kovin kummoisia keskusteluja käynnistävän.
Oma maa on aina oma maa. Vielä silloinkin, jos maani joutuu radan alle, se on minulle "omaa maata", vaikka onkin pakkolunastettu.
Maanomistajille on tulossa pakkolunastettavista maista käypä korvaus. Kenenkään ei haluta köyhtyvän tai rikastuvan radanteon varjolla.
Köyhtymistä tulee taatusti. Asuinrakennusten hinnat täällä umpimaaseudulla ovat parhaillaan niin alhaalla, ettei summalla kykene hankkimaan kummoista kämppää juna-aseman läheltä, jonne tietysti olisi järkevää muuttaa, jotta pääsisi suhaamaan päivittäin kaupungista toiseen.
Miksi korvauksissa ei oteta käyttöön korotuskerrointa? Kun kerran junahanke on niin tärkeä ja oleellinen kulmakunnan kehitykselle ja tulee tuottamaan miljardeja valmistuttuaan, niin hyvitettäisiin sitten kunnolla niitä, jotka radan myötä menettävät kotinsa, elinkeinonsa, kesäasuntonsa, metsästysmahdollisuutensa.
Joku vaihtopala parinkymmenen kilometrin päässä ei ole mikään onnistunut maanvaihto.
"Nopeiden ratayhteyksien rakentaminen lähivuosina ei ole realismia", sanoi Sanna Marin viime lauantaina Hesarin haastattelussa. Ja on saanut sen jälkeen aika kasan kakkaa niskaansa.
Tämän päivän Iltalehdessä toimittaja penkoo (mitä ilmeisimmin turkulaisvaikuttajien käskystä) selityksiä ministeriltä. Marin suoriutuu suorastaan hyvin.
Nykyisen pääradan kunnostaminen, parantaminen ja yhteyksien kehittäminen on välttämätöntä. Kyseessä on Suomen ylivoimaisesti liikennöidyin ratayhteys.Siksi pääradan kehittämiseen osoitettiin suunnittelurahaa 11 miljoonaa euroa lisätalousarviossa. Lisäksi rataa peruskorjataan turvalaitteiden osalta Tampere-Seinäjoki välillä. Yhtä lailla lisätalousarviossa ohjattiin rahaa Turun rantaradan peruskorjauksiin. Keskustelussa onkin muistettava, että nykyinen rataverkosto ja uudet nopeat yhteydet ovat eri asioita.
Rantarataa kunnostetaan, Turun suunnan yhteyksistä pidetään huolta. Onko turkulaisille nyt itseisarvo päästä matkustamaan pitkin uutta junarataa, korjattu ei kelpaa?
Tunnin junaa perustellaan sillä, että sen suunnitelmat ovat pisimmällä.
Mikä ihmeen peruste se on?
Käväisin teinivuosieni vinttikomerossa ja löysin heti hakemani: Eevaneule-lehti vuodelta 1978 ja vihreää puuvillalankaa. Minun piti virkata kansikuvassa olevat bikinit itselleni. Miksi siis en ala virkkuuhommiin? Kaikista omista neulesuunnitelmistani tämä on ehdottomasti pisimmällä - virkkuukoukku ja lanka on hankittu.
Vastaus: varattu lankamäärä ei enää riittäisi, auringonotto ei enää innosta, nykyään inhoan vihreää väriä ja suurempi tarve on saada lämpimät villasukat.
Samalla tavalla aika on ajamassa "Tunnin junan" ohi. Kiinassa rakennetaan jo raiteita, joilla junat kulkevat 600 kilometrin tuntinopeudella. Miten olisi siis vartin juna?
Oli ennalta arvattavaa, että sekä Turkkarin että Salkkarin päivän pääkirjoitukset itkevät Tunnin junan perään.
Turun sanomat hyökkäsi tamperelaista liikenneministeri Sanna Marinia vastaan näin:
Marin on unohtavinaan, että ratahanke Helsingin ja Turun välillä on kauan ollut realismia. Sen eteen on tehty valtavasti töitä, ja edellinen hallitus myönsi sen suunnitteluun 40 miljoonaa euroa. Helsingin päässä uutta junayhteyttä olisi jo mahdollista alkaa rakentaa.
Turun sanomat on itse unohtavinaan, että ely-keskukset ovat vaatineet linjaukselle uuden yvan.
Siinä lehti on oikeassa. että hanke on ollut jo kauan realismia - mittamiehiä on huhkinut jyrkillä kallioilla ja hyllyvillä savipatjoilla ihmetellen, miten maastoon raiteita voisi rakentaa.
Realistiseksi hanke sen sijaan ei ole muuttunut. Pelkästään laskelma siitä, että euron investoinnista kertyy 12 sentin hyöty, osoittaa koko hankkeen järjettömyyttä.
Petteri Orpo purkaa pahaa mieltään Turun sanomissa.
"Jos kokoomus olisi ollut hallitusneuvotteluissa, olisimme jo tehneet päätöksen Tunnin junan hankeyhtiöstä, sen pääomittamisesta ja hanke olisi liikkeellä."
Onneksi kokoomus on nyt oppositiossa, niin yli 2 miljardia suomalaisten rahaa säästyy käytettäväksi johonkin järkevään. Vaikka vanhustenhoitoon ja koulutukseen.
Jokainen tunnin junaan hukattu euro tuottaa yhteiskunnalle takaisin 0,12 senttiä. Se on kokoomuslaista talouspolitiikkaa, josta en itse pysty löytämään järkeä.
"Puolentoista miljoonan ihmisen työssäkäyntialueen synty" on silkkaa sanahelinää. Uskoakseni useimmat meistä haluavat käydä töissä ihan kotiseudullaan, ei tunnin junamatkan päässä.
Päivän Hesari on tehnyt koko aukeaman jutun Salon pyrkimyksestä kehittyä älykaupungiksi.
Sloganiksi on keksitty "Kuka nyt haluaisi tyhmässä kaupungissa asua".
Täällä nousee yksi käsi pystyyn. Jos kännykkään täytyy hankkia joku "appi", että voi ilmoittaa teknisen puolen tyypeille, että joku lamppu on palanut, se on kyllä iso askel taaksepäin. Vanhoina kunnon Suomusjärven aikoina riitti, että soitti kunnantoimistoon, niin asia oli jo iltapäivällä' hoidettu.
Tunnin juna tuntuu hullaannuttaneen kaupunginjohtajamme Lauri Innan. Toissa vuonna hän haaveili junaradan tuovan Salolle aseman "Espoon takapihana". Nyt hän paljastaa uuden unelmansa.
”Unelmani on se, että kun junat pysähtyvät Salossa, niin siinä kohtaa matkustajilla olisi nopea ja tehokas netti käytettävissään, ja pysähdys jättäisi positiivisen kuvan Salosta”, Inna sanoo.
Mistä saisi sellaisen kaupunginjohtajan, joka haaveilee toimivasta terveydenhuollosta, homeettomista kouluista ja suuresta työpaikkaomavaraisuudesta?
Jos arkeensa haluaa lisää ahdistusta, voi liittyä "Tahdon tunnin junan" -facebook-ryhmään.
Nyt siellä on keksitty uusi slogan Turun junahankkeelle - PÄÄHÄNPISTON PÄÄSSÄ.
Kun matka 166 kilometrin päähän on ihmiselle "päähänpisto" on elämässä kaikki hyvin?
Aikamoisen hinnan sekä yhteiskunta että radan alle jäävät joutuvat maksamaan näistä päähänpistoista.
Hallituksen lisätalousarvio ei ottanut kantaa yhdenkään suunnan Tunnin junaan, mitä itse pidän voittona Salon alueen luonnolle ja ihmisille.
Turkulaisille tämä ei tietenkään passaa. Janika Takatalon (kok, Turku) vetämä "Tahdon tunnin junan" facebook-sivusto on saanut riveihinsä jäseneksi Ilkka Kanervan, joka on aktivoitunut toteamaan
sivustolla näin:
"Niin suurta tyrimistä ei voi tapahtua! Kyllä se on toteutuakseen ja ensimmäisenä."
Toivon, että tämä on vain turkulaisten hengennostatusta ja keskinäistä tsemppiä. Luotan Sanna Marinin järkeen ja vahvaan haluun kehittää ennemmin koko Suomea kuin palvella pariasataa turkulaista pendelöijää.
Tiistain Rantarata-tilaisuudessa selvinnyt "Tunnin junan" todellinen matka-aika eli noin puolitoista tuntia on saanut väen Varsinais-Suomen liitossa hiukkasen värähtämään lasitornissaan.
Edunvalvontajohtaja Janne Virtanen antaa Uudelle Suomelle upean lausunnon:
"Hän (Virtanen) huomauttaa myös, ettei kukaan tässä vaiheessa suunnittelua tiedä, mikä Tunnin junan matka-aika lopulta olisi. Se riippuu muun muassa käytetyistä junatyypeistä."
40 miljoonaa on palanut suunnitteluun. Aikaa kahden kaupungin välillä kuluu sanojasta riippuen 65, 73 tai 87 minuuttia. Peruskysymys on jäljellä: miksi turkulaisten pitää päästä niin äkkiä pois Turusta?
"Tunnin juna -hankkeen merkitystä koko eteläisen Suomen kehittymiselle on mahdotonta liiaksi korostaa. Siksi on tärkeää, että hanketta viedään määrätietoisesti eteenpäin mahdollisimman nopealla aikataululla." Näin puhui salolainen kansanedustaja Katja Taimela tänään eduskunnassa.
Ainoa konkreettinen hyöty, jonka tähän asti olen "Tunnin junasta" lukenut oli Mikael Jungnerin nopeampi pääsy Turkkuseen nauttimaan lounasta. Sitä varten kahden miljardin panostus uuteen rataan tuntuu, noh, vähän liioitellulta.
Jos hankkeen myötä syntyy kuuluisa 1,5 miljoonan ihmisen työsssäkäyntialue, niin kuinka moni heistä on valmis käyttämään yli 3 tuntia päivittäisiin työmatkoihinsa? Tiistain seminaarissa poliitikot kun lopulta hoksasivat, että "Tunnin junan" matka-aika oikeasti onkin 1 h 27 minuuttia.
Kansanedustaja Saara-Sofia Siren (kok, Turku) twiittasi menneellä viikolla näin: Hyviä uutisia liikenneministeri @MarinSanna, Turun tunnin junan osalta suunnittelu on jo itse asiassa valmis, eli hanke voidaan aloittaa vaikka heti! Harhaluulo suunittelun valmiudesta on alkanut elää aivan omaa elämäänsä "Tunnin junan" kannattajien keskuudessa. Maastossa suunnittelutöitä parhaillaan tekevä konsulttiyhtiö ei tosin osaa edes kertoa osuuko joku metsään avattu keppilinja radan kohdalle vaiko ei. Ratalinjan yksityiskohtainen sijainti lyödään lukkoon vasta seuraavassa suunnitteluvaiheessa eli ratasuunnitelmavaiheessa. Vasta siihen suunnitteluvaiheeseen kuuluu myös lunastettavien alueiden tarkempi määrittely. Tässä yleissuunnitelmavaiheessa tarkennetaan edellisen suunnitteluvaiheen ratalinjaa tässä maastokäytävässä. Sen takia ei voida vielä täsmällisesti sanoa mikä tulee olemaan rata-alueen lopullinen kokonaisleveys. Alustava arvio toki saadaan myös tässä yleissuunnitteluvaiheessa mutta suunnittelu ei vielä ole niin pitkällä jotta sen voisin sitä nyt arvioida. Kirjoitin lauantaiehtoona Sirenille vanhanaikaisen sähköpostin, jossa kerroin oman kokemukseni suunnittelun keskeneräisyydestä. Vastaus tuli kymmenessä minuutissa! Se kuului näin: "Twitter-viestini oli tosiaan epätarkka, jota pahoittelen!" Poliitikkojen kielenkäyttö on ihan oma lajinsa. 73 minuutin juna on siis tunnin juna ja väärä tieto on vain "epätarkka".
Nimimerkki "Mari Rantanen" kirjoittaa tänään Hesarissa näin. Pysäyttäviä lukuja. Nyt rautatieliikenteen osuus henkilöliikenteestä on alle 6%. 94% ihmisistä kulkee siis jollain muulla kulkuneuvolla. 84% henkilöautolla. Kun ratoihin investoidaan useita miljardeja euroja veronmaksajien varoja, odotetaan rautatieliikenteen osuuden henkilöliikenteessä nousevan n 8%iin. 92% ihmisistä kulkee siis edelleen jollain muulla kulkuneuvolla. 84% kulkee edelleen henkilöautolla, koska junalla pääsee vain asemalta toiselle.
Tänään aamupäivällä Antti Rinne kertoo hallitusohjelmasta. Etukäteen vuodettu tieto oli eilen luettavissa ainakin Iltalehden sivuilla. Junaradoista siellä sanotaan näin:
Selvitetään myös Military Mobility – EU- linjausten
rahoitushakumahdollisuudet pääväyläverkon investointien osalta.
Potentiaalisia erillisrahoituksen kohteita:
•Pääradan ja sen laajennusten suunnittelu käynnistetään
•Helsingistä länteen suuntautuvan, matka-aikoja lyhentävän,
radan jatkosuunnittelu käynnistetään
•Helsingistä itään suuntautuvan, matka-aikoja lyhentävän, radan
suunnittelu käynnistetään
Pisara-radan ja Helsingin ratapihan järjestelyjen osalta on
varmistettava liikenteen kehittämisen ja kansantalouden kannalta tehokkain,
parhaan kokonaishyödyn tuova malli.
Eteneminen näissä suurissa ratahankkeissa edellyttää sopimukseen
pääsemistä toteutuksesta ja rahoituksesta valtion, kuntien ja muiden
mahdollisten hyödynsaajien kanssa.
Aamun Hesari tekee ohjelmasta saman tulkinnan kuin minä: Varsinais-Suomen liiton havittelema "kaivinkoneet töihin oitis" ei toteudu. Vielä on tehtävä yva-menettely koko linjalle. Siitä asiasta ollaan oltu yllättävän hiljaa.
Yle on tehnyt jutun 4-tien leventämisen alle jäävien kiinteistöjen lunastamisesta.
Koko juttu löytyy täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10800809
Jutussa todetaan, että lain mukaan lunastettavasta kiinteistöstä on maksettava paikkakunnan hintatason mukainen täysi korvaus. Lain periaate on, ettei kiinteistön omistajan varallisuus saa lunastuksen johdosta heikentyä, mutta ei parantuakaan.
Me lunastusuhan alla olevat maanomistajat olemme kuulleet kuinka tärkeä, välttämätön ja suunnilleen kaikki Salon ongelmat ratkaiseva uusi junarata olisi. Miksi sitä tärkeyttä ei näytetä lunastuskorvauksissa?
JP Koskinen kirjoittaa erinomaista Murhan vuosi -dekkarisarjaa. Toukokuun tuonen kukissa päähenkilö pohtii Hämeenlinnan olemusta näin:
"Ehkä kaupunki tosiaan kehittyi, vaikka enää ei juna-asemalla myyty matkalippuja eivätkä junat pysähtyneet Hämeenlinnassa kuin satunnaisesti. Kaupungin johtoportaalla oli kuitenkin omasta mielestään hyvä pöhinä päällä, joten ehkä olin turhaan pessimisti. Tavallisen ihmisen oli vain kovin vaikea kuvitella hienoa tulevaisuutta , kun hän tallasi pölyisessä nykypäivässä."
Minun on kovin vaikea kuvitella, mitä konkreettista hyötyä Salon kaupungille ja ennen kaikkea sen asukkaille olisi "Tunnin junasta". Pöhinöissään kaupungin johto sanoo, että tämä on suuri mahdollisuus, mutta jättää kertomatta, mikä se mahdollisuus on. Tehdä eteläisen Suomen suurin laskettelurinne tunneleista louhittavalla 20 miljoonan kuution maamassalla?
Säätytalolla lasketaan, mihin rahat riittävät. Todennäköisesti ainakin Tunnin junan suunnitteluun.
Tämän päivän Hesari avasi taas kerran silmiä. Kiinan pojat ovat kehittäneet junan, joka kulkee 600 kilometriä tunnissa ja tuollainen juna on tuotannossa jo vuonna 2021.
Miksi tyytyisimme tunnin junaan, kun saman välin pääsee kulkemaan vartissa? Jungner ehtii käymään syömässä Turussa vaikka aamiaisen, lounaan ja iltapäiväkahvin.
Valmiiksi vanhaa tekniikkaa ei kannata rakentaa. Salon kärkihankkeeksi vartin juna!
Kansanedustaja Emma Kari (vihr) kritisoi Pohjois-Suomea aina maarajojen yli Jäämerelle asti halkovan Jäämeren radan suunnittelua. Karin mukaan rataa tiukasti vastustavien saamelaisten kantaa ratahankkeeseen ei ole kuultu, vaikka suunniteltu rata halkoisi saamelaisalueiden läpi ja uhkaa pohjoisen alkuperäiskansan kulttuuria ja elinkeinoa.
– Saamelaisten viesti on hyvin selvä: Jäämeren rataa ei haluta, Kari sanoo perjantaina julkaisemassaan tiedotteessa.
Kari vaatii hallitusta ottamaan saamelaisten kannan huomioon.
Olen ollut yhteydessä salolaisiin vihreisiin kaupunkipoliitikkoihin, mutta sympatiaa ei ole herunut. Juna kun on niin ekologinen vaihtoehto. Suomalaisten pitäisi olla tasa-arvoisia. Miksi saamelaisten oikeus poronhoitoon on suurempi kuin minun oikeuteni metsänhoitoon? Mietin vaan.
Hallitusohjelmaa kasataan useassa työryhmässä. "Liikenneverkon kehittäminen ja ylläpitäminen" on saanut vetäjäkseen Merja Kyllösen.
Laitoin hänelle (sekä koko muulle työryhmälle) sunnuntaina sähköpostia.
Hei,
Kirjoitan Sinulle, koska olet tekemässä hallitusohjelmaa
liikenneverkon osalta.
Toivon, että ryhmälläsi on voimakkaasti hypetetystä Turun
suunnan ”Tunnin junasta” faktat tiedossa.
-matka-aika ei ole tunti, vaan 73 minuuttia eli
noin tunti ja vartti.
-rata on kaavoitettu erittäin hankalaan maastoon
ja rikkoo Natura-alueita
-radan rakennuskulu on arvioitu tasoon 2,2
miljardia, maastossa juuri nyt suunnitelmaa tekevä mittaporukka on sitä mieltä,
että valtava tunnelien ja siltojen määrä tulee nostamaan rakentamiskuluja
merkittävästi. Pelkästään ”ylimääräisiä” maamassoja syntyy tunneleiden
louhinnasta noin 20 miljoonaa kuutiota, maamassalle ei ole olemassa järkevää
sijoituspaikkaa.
-nykyisen Rantaradan korjaus maksaisi vain noin
10 % uuden radan rakentamiskuluista
-Rantaradan korjauksella matka-aika olisi 93
minuuttia eli vain 21 minuuttia kauemmin kuin uudella radalla
-uuden radan alle jää noin 900 hehtaaria maata,
siitä noin puolet metsää eli näiden hehtaarien osalta menetetään niiden hiilinielu
ikuisiksi ajoiksi
-Liikenneviraston laskema kustannushyöty radalle
on 0,12 eli sijoitettua euroa kohti saadaan takaisin 12 centtiä
-Turun kauppakamarin professori Piekkolalta
tilaama selvitys radan kannattavuudesta ei kestä tieteellistä tarkastelua.
Esimerkiksi matkustajien määrän kehityksessä on laskettu matkustajamäärän
kasvavan RAJATTOMASTI matka-ajan lyhentyessä!
-Turun suunnan tunnin junan arvioidaan saavan
noin 1,6 miljoonaa käyttäjää. Jotta investointi olisi kannattava tarvittaisiin
9 miljoonaa matkustajaa.
Ymmärrän, että ryhmällä on kymmeniä asioita työn alla. Tämä
Turun suunnan ”Tunnin junan” jatkuva ja valheellinen esiin nosto on vain niin
pelottava. Mitään laajaa työssäkäyntialuetta eikä kehityskäytävää Salon ja
Lohjan välille ei synny, koska sinne ei aiota edes rakentaa asemia.
Ratahankkeen puuhamiehet ajavat vain supernopeaa junayhteyttä Turun ja
Helsingin välille – edes Salossa eivät nopeat junat pysähtyisi!
Toivon porukalle järkeä päätöksen tekoon. Ottakaa faktat
huomioon. Älkää uskoko kritiikittömästi mitä teille Turun suunnan Tunnin
junasta kerrotaan,
Eduskunnan sähköpostiosoitteesta viestini pompahti heti takaisin. Syynä Kyllösen postilaatikon täyttyminen. Löysin Kyllösen omilta sivuilta toisen sähköpostiosoitteen, johon sisältyi lupaus siitä, että Kyllönen henkilökohtaisesti ITSE lukee kaikki siihen saapuneet viestit.
Ja todellakin - 4 tuntia viestini lähettämisen jälkeen sain Kyllöseltä postia. Sisältöä en tarkemmin paljasta, mutta selvästi siitä kävi ilmi, että viestini on luettu. Pisteet Kyllöselle.
Varsinais-Suomen liiton Janne Virtanen (monen muun ohella) puolustaa "Tunnin junan" saamista hallitusohjelmaan, koskasen suunnitelmat ovat pisimmällä.
Ei siksi, että sitä tarvittaisiin eniten. Tai että se olisi tuottava investointi.
Veikkaan, että tässä yhteiskunnassa on pöytälaatikoissa kasakaupalla tehtyjä suunnitelmia, joita ei toteuteta, koska niille ei ole tarvetta, ne ovat kohtuuttoman kalliita tai ne ovat toteutuessaan haitaksi ympäristölle.
Pelkästään se, että joku suunnitelma on valmis, ei aiheuta toteutustarvetta.
Meillä on talon kellarissa kaksi tölkillistä vuonna 1957 umpioitua naudan paistia. Tölkkien kyljessä lukee"Jussin ristiäisiin". Ovat edelleen käyttämättä, koska taloon ei vuoden 1957 jälkeen ole syntynyt poikaa. Kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu.
Vihdin kunnan kotisivuilla on ollut kysely uuden juna-aseman nimestä. Jutun kuvituksena on soma yksiraiteinen junarata vehreässä maisemassa.
Tunnin junaa suunnitellaan hiukan ronskimmalla kädellä. Raiteita rakennetaan kaksin kappalein ja molemmin puolin rataa rakennetaan huoltotiet. Voi sitten kätevästi ajaa autolla paikalle, kun syksyn vaahteranlehdet liukastavat raiteet ja talvella pääsee lumitöihin. Kaikkeen tähän vaaditaan noin 75 metrin aukko maisemaan.
Facebook-ryhmässä "Tunnin juna väärillä raiteilla" on pohdittu elämää ratalinjauksen varjossa. Joku on kokenut menetyksen jo silloin, kun moottoritietä rakennettiin ja siis tietää, miltä menetys tuntuu.
Ratalinjaus vie aina jonkun kodin, jonkun pellot, jonkun elinkeinon. Kenen menetys on suurin? Millä sitä voisi edes mitata? Nyt tulilinjalla ovat vahvimmin Maakuntakaavan linjavarauksen alla olevat (kuten minä), mutta voimistuva puhe linjauksen siirrosta tuo uusia ihmisiä tilanteeseen, jossa lunastuksen uhka synkistää arjen.
Epävarmuus on raivostuttavaa ja turhauttaa. Ihminen on rakennettu niin, että hän tarttuu jokaiseen toivon rippeeseen. "Demarit hallitukseen - ne varmaan panostavat Päärataan." Ja sitten kuitenkin aamuyöllä, unen kaikottua, Varsinais-Suomen liiton päällekäyvä twitter-kampanjointi "Tunnin junan" puolesta kääntää aivot suoranaisen hatutuksen puolelle.
On jo sellainen olo, että odottaa niskaansa armeliasta iskua, joka lopettaisi kaiken toivon. Minä olin se sukupolvi, joka en saanut sukutilaa pidettyä ehjänä. Juna tuli ja tappoi.
Tai jos sittenkin järki voittaisi, ja koko typeryydestä sanouduttaisiin ikuisiksi ajoiksi irti.
Kaupunginjohtaja Inna sai blogitekstini
sähköpostilla myöhään keskiviikkoiltana ja vastasi heti torstaina.
Apulaisoikeusasiamiehen moitteet ovat siis ohjanneet toimintaa oikeaan
suuntaan. Viestinnän perusopit ovat hyvin hallinnassa, sillä teksti alkoi
ytimekkäästi: ”Kiitos arvokkaista näkemyksistäsi.”
Inna ei halua lähteä ”mihinkään juupas-eipäs
-keskusteluun yksittäisten asioiden tiimoilta”, joten yhä ja aina vaan
salaisuudeksi jää, miksi ratalinjaus tehtiin kaupunginhallituksessa niin kuin
tehtiin. Häkämiehen kanssa yhteistä tekstiään Inna perusteli sillä, että ”tätä
kokonaiskuvaa koskevaa myönteistä kehitysulottuvuutta on aika paljon pyydetty
nostamaan esiin”.
Nytpä herää
sitten kysymys: kuka on pyytänyt nostamaan esiin? Kuka hyötyy eniten ”Tunnin
junasta”.Oma vastaukseni on Turku ja turkulaiset. Heidän
ehdoillaan radan rakentamisessa pitkälti mennään.
Yritin viime lokakuussa käydä keskustelua
ratahankkeesta nyt EU-parlamenttiin pyrkivän kokoomuslaisen Aura Sallan
kanssa.
Tässä hänen käsityksensä "Tunnin
junan" tarkoituksesta.
Aura.SALLA@ec.europa.eu
Hei Tiina,
Koko radan idea on palvella mahdollisimman
nopeaa TKU-HKI-junayhteyttä.
Esitin
Sallalle kolme jatkokysymystä, mutta hän ei enää vastannut viesteihini. En ole
yllättynyt, yksi kokoomuslainen lisää siihen henkilöjoukkoon, joka
ei
halua käydä kriittistä keskustelua asiasta.
Käsi
pystyyn, kuka uskoo Salon ja salolaisten oikeasti jäävän voitolle, jos
mietitään radan tuomia etuja ja verrataan niitä haittoihin.
Päivän Salkkarin mielipidekirjoitus "Tunnin junan" (todellinen matka-aika 22% pidempi eli 73 minuuttia) tarpeellisuudesta on hätähuuto hallitusohjelman tekijöiden suuntaan. Demareiden johdolla Tampereen suunta raideliikenteen kehittämisessä kun näyttää todennäköisemmältä. Samalla Häkämiehen ja Innan teksti on malliesimerkki siitä, kuinka hallintokieltä sopivasti pyöritellen saadaan musta näyttämään valkoiselta.
1. Nostamalla esiin 40 miljoonan suunnitteluraha saadaan syntymään ajatus siitä, ettei moista rahaa pidä heittää haaskaan, vaan huonoakin suunnitelmaa pitää väkisin alkaa runnomaan läpi. Ei näin. Sotenkin valmisteluun upposi rahaa, taisi mennä jopa satoja miljoonia, ja hankkeesta luovuttiin, koska lopputulos olisi ollut huono.
2. "Tunnin junan merkitys maakunnalle ja radan varren paikkakunnille on kiistaton." Tämänkaltaiset lausumat tuntuvat lähtevän siitä, että Turun ja Helsingin väliä ei pääsisi nyt millään muulla konstilla kulkemaan. Näihin "Hauki on kala" -tyyppisiin virkamiesten rakastamiin väittämiin kaipaan ihan käytännön esimerkkejä. Miten Salon asema muuttuisi, jos Turusta pääsee 73 minuutissa Helsinkiin?
3. "Nopea raideyhteys ratkoo osaltaan isoja yhteiskunnallisia haasteita." Oh-hoh. Miten "Tunnin juna" vaikuttaa kannustinloukkoihin, nuorten miesten syrjäytymiseen tai väestön ikääntymiseen? Olisipa ollut reilua, Häkämies ja Inna, että olisitte kertoneet, mihin yhteiskunnallisiin haasteisiin nopea juna on vastaus! Tunnin junan kanssako me saamme töihin sen Helsingin Punavuoressa Kelan maksamassa yksiössä asuvan keski-ikäisen elämäntapatyöttömän, joka on ilmoittanut ettei alle 3000 euron palkan asunnostaan hievahda.
4. "Hyvinvointiyhteiskunnan kantokyvyn vahvistamiseksi tarvitsemme Suomeen pysyvästi korkeamman työllisyysasteen." Juuri näin. Mutta onko tähän ongelmaan oikeasti ratkaisu se, että Turun työttömät matkustavat Helsinkiin ja Helsingin työttömät Turkuun nopeassa junassa?
5. "Suunnittelun pohjana oleva ratalinjaus perustuu demokraattisesti tehtyihin lainvoimaisiin päätöksiin." Kirjoittajien mielestä demokratiaa siis on se, että näin vaikuttavaa hanketta ei tuoda Salon kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Valtuutetut toki saavat sanoa sanansa skeittiratojen suunnittelusta ja valita edustajan Uskelan opintorahastosäätiön hallitukseen - tärkeitä asioita toki nekin, mutta jos Tunnin juna nyt on Salolle kohtalonkysymys, niin sekö on demokratiaa, että kaupunginhallitus tekee, ilmeisesti osin jopa virheellisin lähtötiedoin, päätöksen ratalinjauksesta?
6. "Ratalinjausta haettiin useasta vaihtoehdosta, joista valikoitui paras." Tämän lauseen olen lukuisia kertoja nähnyt. Milloin kenenkin virkamiehen tai poliitikon tekstinä. Valikoitui paras. Kertaakaan en ole nähnyt, miten sitä parhautta on mitattu. Kun missikilpailuissa joku valitaan voittajaksi, valintaa perustellaan luuston rakenteella, ryhdillä, sopusuhtaisuudella, ihon kuulaudella jne, mutta tärkeää on se, että perustellaan. Maakuntaakaavaa vahvistettaessa tiedossa olivat Lukkarinmäen valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö ja Salon itäosien Natura-alueiden pirstominen. Jos tämä oli paras valinta, niin kertokaa nyt, mitä arvokasta niillä muilla linjauksilla oli eli mitä nyt säästetään Lukkarinmäen kustannuksella?
7. "Rantarataa ei voida kunnostaa nykyvaatimusten mukaiseksi nopeaksi radaksi." Entäpä jos Rantarata korjataan luotettavaksi ja kohtuunopeaksi radaksi - kulu on noin 200 miljoonaa eli alle 10 % uuden oikoradan rakentamiskuluista. Laitetaan säästyneillä 2 miljardilla maanteiden korjausvelka kerralla kuntoon - että me maalaisetkin pääsemme jollakin konstilla saapumaan sinne juna-asemalle.
8. "Salon kaupungille ja sen asukkaille Tunnin juna on erittäin tärkeä tulevaisuutta rakentava hanke."
Ei, näin ei todellakaan ole. Valtaosa salolaisista pakertaa jokapäiväistä työtään ihan tässä Salon alueella ja rakentaa tulevaisuuttaan mieluummin niin, että oma kulkeminen jää mahdollisimman pieneksi. Kas niin sitä hiilijalanjälkeä syntyy vielä vähemmän kuin junalla kulkien. On tavattoman ärsyttävää julistaa yhtä totuutta kaikkien salolaisten puolesta, sihen en sen kummemmin maakuntajohtajalle tai kaupunginjohtajalle ole antanut valtakirjaa.
9. "Salon edun mukaista on, että Tunnin juna kulkee kaupungin keskustan kautta. Tällä varmistetaan junan pysähtyminen Salossa." Mikähän logiikka tämän lauseen takana on? Junan kulkeminen jonkun kaupungin keskustan kautta ei automaattisesti pysäytä junaa - ei niissä sellaisia varolaitteita ole. Jo nyt on tiedossa, että ne nopeimmat 73 minuutin junat eivät pysähdy Salossa. Se 86 minuutin juna eli puolentoista tunnin juna pysähtyy suunnitelmissa - mutta mitään takeita siitä, että pysähtyisi jatkossa ei todellakaan ole.
10. "Uuden ratalinjan sijainti on aina kompromissi". Niin todellakin on. Jos päättäjillä olisi nyt järkeä ja tahtoa, niin Maakuntakaava avattaisiin, ja katsottaisiin, mikä on NYKYSALOLLE paras linjausvaihtoehto. En osaa edes ajatella, voitaisiinko muualla kuin Salossa toimia niin, että mikä kerran on päätetty, niin sitä ei voi muuttaa.
Kirjoituksen lopuksi on tietysti hehkutettu Saloon lisää investointeja, työpaikkoja, uusia asukkaita ja tulevaisuutta. Ainoa, joka noista on varma, on tulevaisuus.
Olen ymmärtänyt, että tässä yhteiskunnassa valehtelijaksi nimittäminen on törkeämpi rikos kuin itse valehteleminen. Siksi muotoilin otsikon tuolla tavalla kauniiksi.
Kävin Varsinais-Suomen liiton Facebook-sivulla, jossa Häkämiehen tviitin innoittamana käydään keskustelua "Tunnin junasta". Aika moni kommentti on kielteinen. Kun kansalaiset muistuttavat, että "Tunnin juna" ei pysähdy Salossa, kiirehtii Liitto kumoamaan tiedon, ja ilmoittaa yksioikoisesti "Tunnin juna pysähtyy Salossa."
Ei Varsinais-Suomen Liitto, ei näin. Ottakaa asiasta selvää. Menkää vaikka Väylän sivuille, ja lukaiskaa kohta "Usein kysyttyjä kysymyksiä". "Tunnin juna" eli se 73 minuutin juna ei pysähdy Salossa. 86 minuutin juna pysähtyy. Se onkin sitten jo puolentoista tunnin juna.
8. Millä asemilla oikoradan nopeiden junien on tarkoitus pysähtyä?
Nopeimmat Express- junat pysähtyvät Turussa, Kupittaalla, Pasilassa ja Helsingissä. IC-pikajuna pysähtyy lisäksi Salossa, Lohjalla ja Leppävaarassa, jolloin matka-aika on 13 minuuttia pidempi. Ruuhka-aikana kulkee yksi Express- ja yksi IC-juna molempiin suuntiin.
Että piti tämäkin päivä nähdä. Kirjoitan julkisen kiitoksen demareiden puheenjohtajalle, Antti Rinteelle, joka ylen Ykkösaamussa lupaili valtion rahaa Kemiin mahdollisesti rakennettavan sellutehtaan maanteihin, rautateihin ja sataman kunnostukseen. Antti taitaa ymmärtää, että tämä pieni maa tarvitsee vientituloja pysyäkseen hyvinvointivaltiona.
Mutta miten mahtaa kansantalouden kakku kasvaa, kun ministeriön hankerahalla pyöritettävän projektin työtekijä istuu Tunnin junaan ja pendelöi pohtimaan yhdenvertaisuuden, tasa-arvoisuuden, monimuotoisuuden ja kulttuurin omimisen kannalta tärkeitä kysymyksiä? Varsinais-Suomen liiton vakuuttelujen mukaan on tärkeää päästä äkkiä perille, vaikka kansantalouden kannalta paras tulos taitaisi olla koko matkan peruuntuminen.
Haluaisin todella tietää, mitä miettii Tunnin junasta se Auranmaan Viikkolehdessä haastateltu traktoriyrittäjä, joka pystyy siirtämään työkoneitaan kuoppaisilla teillä vain 15 kilometrin tuntivauhtia. Yhdessä tunnissa hän etenee 15 kilometriä. Ja pitäisi päästä ihan niitä oikeita töitä tekemään, ei miettimään sitä voiko valkoihoinen mies esiintyä pikkukakkosessa höyhenpäähine päässään.
Väyläviraston henkilö on useassa yleisötilaisuudessa halunnut torpata keskustelun linjauksen sijainnista heti alkuunsa. Ja toki ymmärrän, että konsultit voivat suunnitella rataa vain sinne, minne kaava sen on osoittanut.
Salolainen kokoomuspoliitikko on painokkaasti kertonut, että jos maakuntakaavaa lähdetään muuttamaan, radan rakentaminen viivästyy 30 vuotta. Mitään perusteluja hän ei tietenkään tälle lasten hiekkalaatikkoleikkien veroiselle lausahdukselleen esitä. Kokoomuslainen tietää aina paremmin - se tuntuu olevan asenne.
Aivan varmasti Suomessa on ollut tilanteita, joissa maakuntakaavaa on muutettu. Kun ihminen on kaavan tehnyt, ihminen sen kaavan voi myös muuttaa. Salolaisilta poliitikoilta puuttuu sekä kyky että halu toimia oman kaupungin parhaaksi. Meidän on kuulemma pysyttävä kaavan takana, että voimme osoittaa turkulaisille olevamme "luotettava neuvottelukumppani". Ei helkkari, mitä sontaa.
4.4.2019 tein Väylävirastoon kysymyksen tarvittavan ratalinjauksen leveydestä. Kaksi viikkoa on kulunut eikä vastausta ole tullut. Tämä on varmaan sitä vuorovaikutteista suunnittelua.
Päivän Salkkari yllätti taas antamalla tilaa Hans Vogtin erinomaiselle, kriittiselle puheenvuorolle tunnin junasta. Hän uskaltaa kirjoittaa näkyviin sen, jota pitkään olen itsekin epäillyt.
"Kaupungin päättäjille on hankkeen valitsemisen yhteydessä annettu junan hyödyistä puutteellista tai jopa virheellistä informaatiota."
Samaa diibadaabaa ja unelmakudelmaa viljeltiin kosolti myös Turun Sanomien junapaneelissa Turussa toissapäivänä. Lähetys on edelleen katsottavissa, jos joku kokee haluavansa lisää kärsimystä Pääsiäiseensä. Eurovaaliehdokkaat ja muu arvokas ylempi herrasväki todistelivat lähinnä toisilleen, kuinka tarpeellista on päästä Turusta pois. Muutamia puheenvuoroja kuunnellessa tuli sellainen olo, että parhaillaan Turun ja Helsingin välillä ei ole junarataa eikä moottoritietä. Ilman tunninjunaa ei mistään tule mitään. Voi itku.
ja kirjoittaa painavan sanansa "Tunnin junasta" tämän päivän Salkkariin.
Jotakin tällaista osasi odottaa tiistain 9.4 julkaistun kahden erinomaisen asiallisen ja perustellun rataa vastustavan mielipidekirjoituksen jälkeen.
Helena Varjus-Järvinen muistutti yksinkertaisesta asiasta, joka Salossa on haluttu aktiivisesti unohtaa: Ratalinjaus on ihmisten päättämä - ihmiset voivat myös korjata sen.
Hans Vogt listasi ja perusteli, miksi uutta rataa ei kukaan ajatteleva ihminen voi pitää ympäristötekona. Ja hoksasi tämän asian, jonka useimmat poliitikot hyötyjä esitellessään unohtavat:
"Tunnin junan ilmastohyödyksi ei tietenkään voida laskea jo nykyiseltä radalta kertyvää ilmastohyötyä, vaan ainoastaan uudelle radalle tulevien uusien matkustajien osalta saatava hyöty heidän luopuessa henkilöautomatkoistaan."
Mitä kirjoittaa Kanerva? Kuin koulupoika on kiltisti kopioinut Varsinais-Suomen liiton kotisivuilta lauseita. Ehkä Kokoomuksessa ajatellaan, että Wanha Herra on niin arvovaltainen henkilö, että me nöyrät hallintoalamaiset uskomme kaiken.
Tekstissä on tuttuja lauseita myös Innan, Mannerveden ja Nummentalon lausumista. Kauniita lauseita, mutta ei yhden yhtä perustelua. Mitä tarkoittaa "Salolle tunnin juna on suuri mahdollisuus"?
Vähän samaa luokkaa kuin tänään Ylellä haastateltu Varsinais-Suomen liiton mies, joka sanoi että rata on koko Suomen hanke.
Niin. Kaikki sitä joutuvat maksamaan. Mutta missä se hyöty on?
Sunnuntain 7.4 Salkkari yllätti: yksi kokonainen sivu oli annettu "Tunninjunan" vastustajille.
Jännityksellä odotan, millaisia faktoja ja asiantuntijoita on kerätty huomiseen lehteen toistamaan kaupungin kärkihankkeen falskeja perusteluja.
Ei varmasti ole mikään salaisuus, että kaupunginvaltuuston jäsenet saivat joulukuussa paimenkirjeen, jossa ohjattiin tuomaan "Tunninjunaa" kaikkialla ja joka tilanteessa esiin. Täkyyn tarttui ensimmäisenä valtuutettu Jouni Eskola, joka poimi 10 kohdan argumenteista sen kaikkein epätodennäköisimmän eli radan rakentamista voisi perustella radan varren kehittämisellä.
Eskolan kirjoitus julkaistiin Salkkarin mielipidepalstalla 29.12.2018. Kirjoitin samana päivänä vastineen, joka julkaistiin vasta 9.1.2019. Toimitus oli myös otsikoinut kirjoitukseni uudelleen –
mihin tietysti toimituksella on täysi oikeus. Uudella otsikolla oli unohdettu
se, että kirjoituksestani 2/3 -osaa käsitteli radanvarren kehittämistä.
Uusi otsikko ”Pysähtyykö juna Salossa” luotiin oiva
aasinsilta seuraavan päivän Salkkarin laajaan artikkeliin, jossa monella suulla
selvitettiin, että toki juna Salossa pysähtyy. Yhtään vastausta radan varren
kehittämisestä en ole nähnyt. Jokin maininta näkymien siivoamisesta (!) on
ollut, mutta mitään mainintaa tulevista kaavoituksista ei ole ollut.
Kirjoitin uudelleen Salkkariin radan kehittämisestä, mutta tätä kirjoitusta ei koskaan sitten julkaistu.
Julkaistaan se nyt tässä:
Miten radan vartta
aiotaan kehittää?
Kiitoksia SSS toimitukselle laajasta selvityksestä
(12.1.2019) koskien junien pysähtymistä Salon asemalla. Ehkäpä myös Väylän
(entinen Liikenneviraston) sivuilla asia ilmaistaan tästä eteenpäin täsmällisemmin.
Vailla vastausta sen sijaan jäi mielipidekirjoitukseni
(9.1.2019) pääasia eli radan varren kehittäminen, jota käytetään yhtenä
perusteluna radan rakentamiselle (kaupunginvaltuutettu Jouni Eskola SSS
29.12.2018). Miten Salo aikoo hyödyntää radan sijoittumisen pitkin perämetsiä
ja järvenrantoja? Onko tulossa joitakin alueita kaavoitettavaksi? Onko
Suomusjärvi saamassa asemavarausta?
Silloisesta Liikennevirastosta annettiin marras-joulukuussa
2018 kahdenlaista tietoa Suomusjärven asemapaikasta. Ensin kerrottiin, ettei
asemaa ole teknisistä syistä mahdollista saada Suomusjärvelle lainkaan. Pienen
pohdinnan jälkeen annettiin toiselle kyselijälle lupaus Lahnajärvelle
mahdollisesti saatavasta asemapaikasta.
Aikatauluasiaan oli haastateltu kaupunkikehitysjohtaja Mika
Mannervettä, jolla varmasti on oikea tieto asemien paikasta. Nyt paikkoja vain
arvaillaan täällä tulevan radan varrella.
Junien pysähdykset ovat aikatauluasioita sen jälkeen, kun
rata on rakennettu. Salon kehittäminen on nyt ykkösasia. Ismo Saari (SSS 12.1.2019)
osoitti hyvää pohdintaa moottoritien tyhjyydestä Salon alueella. Toistetaanko
samat virheet nyt junaradan kohdalla? Jätetäänkö väärän ratalinjausvalinnan
myötä Salon mahdollisuudet kasvuun käyttämättä? Oikoradan kanssa rahoituksesta
kilpailee monta muutakin ratahanketta. Veikkaan, että vastuullinen poliitikko
myöntää ennemmin rahoituksen sellaiselle radalle, joka hyödyttää koko
kasvukäytävää. Jos salolaiset virkamiehet ja poliitikot eivät kykene edes kertomaan,
miten radan vartta tullaan kehittämään, tällainen erämaarata vailla asemia saattaa
jäädä kakkoseksi.
Yle kertoo tänään uutisissaan faktan, joka on Salon seudulla kiistetty moneen kertaan, monesta suusta.
Tunnin juna ei ehdi pysähtyä. Tunnin junista hyötyvät pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku. - Tunnin juna ei voi pysähtyä kahden kaupungin välillä, siihen ei aika riitä eli tunnin junasta ei ole hyötyä niille asukkaille ja paikkakunnille, jotka ovat kaupunkien välissä, Antero Alku sanoo.
Ryhdyin keräämään kuvia itäsalolaisesta luonnosta, joka on jäämässä junaradan alle. Ne kun ovat minun kotimaisemiani.
Ratasuunnittelun edetessä ollaan tajuamassa, mitä kaikkea radan rakentaminen tuhoaa. Salon vanha kaupunginosa Lukkarinmäki ollaan rikkomassa - sen takia, että jollakulla on kiire Turusta pois.
Salon Seudun Sanomat on vuodesta toiseen ilahduttanut lukijoitaan kekseliäillä aprillipiloilla. Tällä kertaa jekutettiin Tunnin junan ratalinjauksen siirron kanssa. Yleensä jutuissa on ollut koukkuna väen houkuttaminen tiettynä kellonaikana johonkin paikkaan, mutta tällä kertaa toimittajat eivät olleet uskaltaneet kehottaa uteliaita linjauskarttaan tutustujia kokoontumaan vaikkapa Kaupungintalolle.
Sinne kun oli kutsuttu aamukahville alueen varsinais-suomalaisia kansanedustajaehdokkaita.
Kahvitilaisuus uutisoitiin näyttävästi tämän päivän lehdessä. Mutta mutta. Eivätkö ehdokkaat olleetkaan mainittavasti syttyneet junahankkeelle? RKP:n ehdokas Michael Oksanen ilmoittautui tunnin junan ei-kannattajaksi ja haluaisi ennemmin kunnostaa nykyistä tie- ja rataverkkoa. Vihreiden Kai Schneider oli hoksannut maanteiden kurjan kunnon ja toivoi teiden parantamisen virkistävän matkailua.
Piristävää puhetta kaiken Tunninjuna-hehkutuksen jälkeen. Kaupunginjohtaja Innakin on omaksunut uuden näkökulman. Ylen talousuutisissa 24.11.2017 hän hehkutti Tunninjunan tekevän Salosta Espoon takapihan. Nyt hän näkee Salon toimivan porttina pääkaupungin suuntaan.
Suora lainaus paikallislehdestämme Salkkarista 27.3.2019:
"Earth Hourin tunnetuin teko on sammuttaa turhat valot tunniksi, mikä on symbolinen ele ilmaston puolesta."
Jutussa kerrotaan myös sen yhden salolaisen paremman ravintolan osallistuvan tapahtumaan. Siellä syötiin tänään lauantaina kynttiläillallista.
Ehkäpä samalla myös jo hekumoitiin tulevilla ympäristöteoilla eli kiitämisestä pikavauhtia Turun ja Helsingin väliä nopealla junakyydillä.
Mikä ihmeen ympäristöteko on uuden radan rakentaminen? Maamassoja joudutaan siirtämään paikasta toiseen (minne?) noin 20 miljoonaa kuutiota.
Siltojen, tunneleiden ja itse radan rakentamiseen kuluu betonia enemmän kuin pienen ihmisen mieli ymmärtää. Betonin keskeinen raaka-aine on sementti. Sen valmistus aiheuttaa valtavasti hiilidioksidipäästöjä. Eri arvioiden mukaan sementin valmistus tuottaa 7 - 10 % maailman kaikista hiilidioksidipäästöistä. Kuinka monta reissua radalla tulee tehdä, että radan rakentamisesta kertyvät päästöt on kuoletettu?
Blogin kirjoittaja on tehnyt päätöksen olla mainitsematta kaupallisten toimijoiden nimiä blogissa. Jos joku kuitenkin on kiinnostunut, mistä ravintolasta on kyse, niin tässä vinkki:
Ravintolan avajaisista julkaistiin erään henkilön avoimella facebook-sivulla kuva, jossa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja poseeraa yhdessä kaupunginjohtajan kanssa.
Kahta herraa yhdistää toki muukin kuin satunnainen osuminen samaan tilaisuuteen. Toinen on tilapäisen valiokunnan puheenjohtajana ja toinen on samaisen valiokunnan kuultavana eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä saamansa huomautuksen takia.
Onneksi meillä ei ole piilokorruptiota Salossa. Ei rata-asiassa eikä muuallakaan.
Tukkipuiden juurissa on kuorivauriot, ja laho lähtee liikkeelle. Kuka korvaa? Tuskin kukaan.
Vastaus: varattu lankamäärä ei enää riittäisi, auringonotto ei enää innosta, nykyään inhoan vihreää väriä ja suurempi tarve on saada lämpimät villasukat.
