Lännen Media uutisoi "Tunnin junan" haittoja maanomistajille hyvitettävän maanvaihdoilla. Asiaa vielä selvitetään,ja selvitettävää todella piisaa: asia koskee noin tuhatta maanomistajaa, 90 kilometrin matkalla.
Seinäjoen tiehankkeessa maanvaihdot ovat kuulemma onnistuneet, mutta asiaa ei avata kummemmin.
Maanvaihdossa saisin siis vaihtomaata jostakin valtion omistamasta metsästä. 12 hehtaarin irtopala jostakin muualta Salon talousalueelta ei korvaa oman maan menetystä. Ei mitenkään. Toisen vaihtoehdon mukaan maanomistajat voisivat vaihtaa maita keskenään. Tätä ehdotettaneen silloin, kun korvaavien kulkureittien teko tulisi huomattavan kalliiksi. Varsinais-suomalaisen luonteen tuntien en usko naapurusten kovin kummoisia keskusteluja käynnistävän.
Oma maa on aina oma maa. Vielä silloinkin, jos maani joutuu radan alle, se on minulle "omaa maata", vaikka onkin pakkolunastettu.
Maanomistajille on tulossa pakkolunastettavista maista käypä korvaus. Kenenkään ei haluta köyhtyvän tai rikastuvan radanteon varjolla.
Köyhtymistä tulee taatusti. Asuinrakennusten hinnat täällä umpimaaseudulla ovat parhaillaan niin alhaalla, ettei summalla kykene hankkimaan kummoista kämppää juna-aseman läheltä, jonne tietysti olisi järkevää muuttaa, jotta pääsisi suhaamaan päivittäin kaupungista toiseen.
Miksi korvauksissa ei oteta käyttöön korotuskerrointa? Kun kerran junahanke on niin tärkeä ja oleellinen kulmakunnan kehitykselle ja tulee tuottamaan miljardeja valmistuttuaan, niin hyvitettäisiin sitten kunnolla niitä, jotka radan myötä menettävät kotinsa, elinkeinonsa, kesäasuntonsa, metsästysmahdollisuutensa.
Joku vaihtopala parinkymmenen kilometrin päässä ei ole mikään onnistunut maanvaihto.
Linkki uutiseen https://yle.fi/uutiset/3-10907683
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti